Mitä Suomi voisi tehdä eettisen kaupan edistämiseksi?

Antti KaikkonenOtsikko kysyy, mitä Suomi voi tehdä eettisen kaupan edistämiseksi. Kysymys on sikäli mielenkiintoinen, sillä sitä on ajateltava eri osa-alueina. Mitä yksilö voi tehdä? Mitä julkisyhteisöt ja yritykset voivat tehdä? Mitä on jo tehty ja missä voitaisiin parantaa?

Itse käytän eettisen kaupan tuotteita jokseenkin päivittäin, suurimmaksi osaksi kahvia ja teetä. Se on minulle luonnollinen valinta, niin eettiseltä kuin maun kannaltakin mitattuna. Ihmisten ostopäätösten takana on usein hinta. Samanaikaisesti omaatuntoa repii mahdollisesti ajatus siitä, onko edullisesti saatu tuote eettisesti tuotettu. Onko mahdollista saada vaikkapa kahvia maapallon toiselta puolelta meille pohjoiseen muutaman euron kilohinnalla? Entä kuinka paljon muutaman euron vaatteiden ja kenkien ompelijat saavat itselleen? Eivät mainittavia summia. Siksi on tärkeää, että eettisen kaupan tuotteiden menekkiä edistetään entisestään. Eettinen kauppa on jo menestystarina, siitä soisi tehdä vielä menestyksekkäämmän. En usko, että kenelläkään on mitään sitä vastaan, että työntekijä saa reilun korvauksen tekemästään työstä ja kuluttaja korkealaatuisia tuotteita.

Eettisen kaupan puolesta ry tekee arvokasta ja monipuolista työtä oikeudenmukaisen maailmankaupan ja vastuullisen kuluttamisen puolesta. Oikeudenmukainen maailmankauppa on kompleksinen kokonaisuus, jossa vastuu on niin yrityksillä, poliittisilla päättäjillä ja kolmannella sektorilla ja kuluttajilla. Siis meillä kaikilla. Eri osatekijöillä on tärkeä rooli siinä, miten hyvin eettisen kuluttamisen edistämisessä onnistutaan. Poliittiset päättäjät voivat ohjata prosessia lainsäädännön kautta, yritykset omien toimintalinjojensa kautta ja kolmas sektori tietoutta lisäämällä. Yritysten yhteiskuntavastuun on toteuduttava. Ei riitä, että on vain toimintalinjoja eettisen kaupan puolesta, on myös toimittava niiden puolesta ja niitä toteuttaen.

EU:n komissio julkaisi viime vuoden lopulla 'Buying Social' -oppaan, jossa käsitellään hankintojen sosiaalisia kriteereitä. Sen mukaan kilpailutuksissa saa vaatia Reilun kaupan järjestelmässä olevaa takuuhintaa. Ohje on ei-juridisesti sitova, mikä tarkoittaa, että kriteerit voidaan täyttää muullakin kuin Reilun kaupan sertifikaatilla. Hollannissa on jo vuonna 2008 tuomioistuin päättänyt, että Reilun kaupan kriteerejä voidaan vaatia julkisissa hankinnoissa. Miten on asian laita Suomessa? Kyllä se täälläkin etenee. Kuusi kaupunkia on saanut Reilun kaupan kaupunki -arvonimen. Nimen saaminen edellyttää Reilun kaupan kriteerit täyttävän kahvin ja teen käyttämistä kaupungin virallisissa tilaisuuksissa ja kaupungintalolla. Pitkässä juoksussa tuotteita tulisi käyttää laajemminkin. Reilun kaupan kaupunki -kampanjan edetessä on hyvin todennäköistä, että jotkut kunnat tulevat liittämään Reilun kaupan kriteerit tarjousasiakirjoihinsa, vaikka aivan vielä niin ei ole tapahtunut. Edellä mainittu olisi kädenojennus eettisemmän kaupan edistämiseen tähtäävien yhteisöjen ponnisteluille ja hyvä esimerkki yrityksille ja kuluttajille.

Olisi hienoa saada Helsingistä Reilu pääkaupunki. Ja työpaikastani eduskunnasta Reilu myös. Tällä hetkellä työpaikkani valikoimissa on lähinnä Reilua sokeria. Ruuassa tuotteita ei käytetä, koska ne eivät kuulu ostosopimustuotteisiin, ainakaan vielä. Helsinki täyttää osaltaan kriteerit. Hanke tarvitsee vielä kaupungin päätöksen - sitä odotellessa!

Olen sitä mieltä, että julkisten hankintojen tulee olla suunnannäyttäjänä eettisen kaupan edistämisessä. Hankintoja tehdään vuosittain miljardeilla. Olisi vakavasti syytä miettiä, mistä niillä hankitut tuotteet ovat lähtöisin. Kilpailutuskriteereillä kunnilla olisi todellinen mahdollisuus vaikuttaa, jos vain niin haluavat.

Eettisen kaupan tuotteiden ostamiselle on useita perusteluita. Ne takaavat pienviljelijöille reilumman hinnan, edistävät sukupuolten välistä tasa-arvoa valmistusmaissa, ovat laadukkaita ja puhtaampia sekä edistävät osaltaan koulutusta ja demokratiaa. Syitä riittäisi lueteltavaksi kymmeniä. Ne olisi syytä ottaa huomioon niin julkisia hankintoja tehtäessä kuin yksityishenkilöiden ostotilanteissa. Tuotevalikoima on jo nyt laaja ja kasvaa koko ajan. Tietouden lisäämistä tarvitaan vielä ja siinä riittää työtä. Eettisemmän kaupan Suomi on mahdollinen.

Antti Kaikkonen (Kesk.), kansanedustaja, Tuusula
Reilun kaupan lähettiläs 2008-2009