Mitä on reiluus ilmastonmuutoksen maailmassa?

Mikä maailmassa on epäreiluuden huippu? Ehkä katson työni vuoksi asioita liikaa ilmastoprisman läpi, mutta minusta pätevä tarjokas on ilmastonmuutos. Siitä kärsivät eniten pääasiassa ne, jotka ovat vähiten syypäitä.

Eniten kärsivät köyhät, sekä köyhät maat että vauraiden maiden köyhimmät. Syyttömästi kärsivät myös ne, jotka ovat syntyneet vasta kun ilmastonmuutos on jo tapahtunut tosiasia.

Otetaan esimerkiksi hirmumyrsky Katrina ja New Orleans. Mitään yksittäistä säätapahtumaa ei voi todistaa ilmastonmuutoksesta johtuvaksi, mutta parhaan käytettävissä olevan tiedon mukaan ilmastonmuutos lisää äärimmäisiä sääilmiöitä.

Vaikka New Orleans on maailman rikkaimmassa maassa, myrskystä kärsivät eniten juuri köyhimmät ja muuten heikot, kuten sairaat vanhukset.

Myrsky tuhosi USA:n öljynjalostamokapasiteettia ja öljyn maailmanmarkkinahinta pomppasi. Se kiihdytti biopolttoainebuumia ja samalla ruoan ja biopolttoaineen kilpailua peltopinta-alasta. Seurauksena oli ruoan maailmanmarkkinahinnan nousu, joka sai köyhät ihmiset kaduille protestoimaan ympäri maailman.

Ruoan kallistuminen katkesi lamaan. Mutta vuoden 2011 alussa on jälleen palattu tilanteeseen, jossa sekä öljyn että ruoan hinnat nousevat rajusti. Jo vuoden ensimmäisinä viikkoina on taas nähty ihmisiä eri puolilla maailmaa protestoimassa ruoan hinnan kallistumista vastaan.

Ruoan nykyiseen hinnannousuun 2011 vaikuttavat muun muassa edellisen kesän helteet, joiden takia Venäjän viljasato romahti 40 %. Lester Brownin mukaan, jos vastaavien helteiden keskipiste olisi ollut Moskovan sijasta Chicago ja USA:n viljasato olisi laskenut 40 %, ruoan maailmanmarkkinoilla olisi kaaos.

Maailman meteorologisen järjestön (WMO) mukaan tilastohistorian kymmenen lämpimintä vuotta on kaikki eletty vuonna 1998 ja lämpimimmät vuodet ovat olleet 1998, 2005 ja toiseksi se, että vähäinenkin lämpeneminen alentaa merkittävästi satotasoja tropiikissa ja subtropiikissa, eli siellä missä asuu iso osa maailman ihmisistä, ja erityisen köyhistä. Äärisäät, kuten Australian, Indonesian ja Brasilian tulvat talvella 2010-11, eivät helpota tilannetta.

Sen kannalta, miten reilu tai epäreilu maailma on, yksi ratkaisevimmista asioista on, saadaanko ilmastonmuutos ajoissa aisoihin vai ei. Ilmastonmuutos pahentaa lähes kaikkia niitä ennestään olemassa olevia ongelmia ja muuttaa yhteiskunnat entistä haavoittuvammiksi.

Reilussa kaupassa on lukuisia ulottuvuuksia, mutta kaupan säännöt vaikuttavat paljon myös ilmastonsuojelun mahdollisuuksiin. Kauppa ja ilmasto esiintyvät perinteisesti keskusteluissa paljolti vihollisina. WTO:n sääntöjä käytetään lyömäaseena ilmastotoimia vastaan.

Juuri ennen tämän kirjoittamista paljastui, että EUn komissio on painostanut Etelä-Koreaa löysentämään autojen hiilidioksidipäästörajoja alun perin suunnitellusta.

Koreassa suunniteltu uusien autojen keskipäästön raja vuonna 2015 (140 g/km) oli korkeampi kuin EU:ssa jo päätetty vastaava raja (130 g/km). Siitä huolimatta EUn komission kauppapääosasto kehtasi väittää, että Korean suunnitelma rikkoo vapaakaupan sääntöjä vastaan. Ikävä kyllä painostus tepsi ja päästönormia löysennettiin. Tämä vaikeuttaa liikenteen päästöjen ja ylipäänsä päästöjen suitsimista Koreassa ja kaikkialla minne korealaisia autoja myydään.

Vaikka EU esiintyy maailman ilmastonsuojelun johtotähtenä, kansainvälisen kaupan asioita hoitava EU-koneisto katsoo, että bensarohmujen autojen myynti on über alles.

Eniten keskusteltu ilmastoa ja kauppaa koskeva kysymys on kuitenkin, pitäisikö tuonnille asettaa hiilidioksiditulli. Mielestäni kyllä - mutta vain tietyin ehdoin.

Hiilidioksiditullia tarvitaan vain, jos meillä päästö maksaa mutta jossain muualla ei. Tällä hetkellä päästökaupan alaiset EU-maiden yritykset ovat saaneet valtaosan päästöoikeuksistaan ilmaiseksi. Muun kuin sähköntuotannon osalta tämä jatkuu myös vuoden 2013 jälkeen vaikka säännöt tiukkenevat.

Jos siis Rautaruukki saa päästöoikeutensa ilmaiseksi, ei ole perustetta asettaa hiilidioksiditullia Kiinasta tulevalle teräkselle. Jos taas Rautaruukin kaikki päästöt muuttuisivat maksullisiksi - kuten mielestäni pitäisi - mutta Kiinassa päästöt olisivat edelleen ilmaisia ja rajattomia, hiilidioksiditulli kiinalaiselle teräkselle olisi perusteltu. Tullin tulisi kuitenkin koskea vain tuotteita, joissa päästöjen hinta muodostaa aidosti epäreilun kilpailutilanteen, ei siis kaikkea tuontia Kiinasta. Tullin ei myöskään pitäisi koskea köyhimpien maiden tuotteita, ei edes terästä.

Tiedän kokemuksesta mitä kiinalaiset vastaavat. Mutta Kiina on noussut maailman suurimmaksi hiilidioksidin tupruttajaksi ja energian kuluttajaksi. Sen bruttokansantuote ohitti Japanin. Vain yhteenlaskettu EU ja USA ovat edelleen isompia. Kiinalla on avaruusohjelma, ydinase ja häivehävittäjä. Ei se enää voi pelata kuin olisi perinteinen kehitysmaa.

Jos maailma kehittyy yhtään reilusti, moni muukin perinteinen kehitysmaa nousee vauraudessa vähintään keskikastiin. Ja silloin niitä koskee sama pohdinta.

Ilmastoon ja kauppaan liittyy monia muitakin asioita, kuten se, tulisiko osa puhtaan energiatekniikan patenteista vapauttaa. Mikään ei estä perustamasta rahastoa, joka ostaa avainpatentteja ja vapauttaa ne ilmaiseksi kaikkien käyttöön.

Ilmastonmuutoksen hillinnällä on jo kiire. Kysymys on sekä oikeudenmukaisuudesta että koko ihmiskunnan tulevaisuudesta. Kaupan sääntöjen tulisi tukea eikä haitata ilmastonsuojelua.

Kuka tekisi sellaisen "Sternin raportin", joka saisi kauppasäännöistä neuvottelevat ja niitä soveltavat ihmiset ymmärtämään, että jos yhteiskunnat menettävät toimintakykynsä ilmastonmuutoksen seurauksena, myös heidän rakas beibinsä, kansainvälinen kauppa romahtaa?

Satu Hassi (Vihr.)
MEP