Kuluttamisen tarve

Ruut LuukkonenVuonna 2010 Changemaker–verkosto vaati Suomea edistämään EU:ssa vientituista luopumista ja siten edes auttamaan kehitysmaiden ihmisten oikeutta omaan ruuantuotantoon. Tomaateiksi pukeutuneet nuoret aktiivit kulkivat kaduilla kertoen ohikulkijoille vientitukien aiheuttamista ongelmista kehitysmaissa. Euroopan ylituotantoruualle maksettavat vientituet aiheuttavat kehitysmaiden markkinoilla epäreilun kilpailutilanteen, jossa paikallisesti tuotettu ruoka häviää hinnoissa ulkomailta tuodulle EU-ruualle. Esimerkiksi Ghanan pienviljelijät joutuvat luopumaan omasta tomaatintuotannostaan, koska Espanjan tomaatti jyrää markkinoilla. Vientituettu ruoka aiheuttaa kehitysmaissa nälkää ja pahentaa maiden köyhyyttä entisestään. Tätä me kuluttajat tulemme harvoin ajatelleeksi poimiessamme lähikaupan hyllyltä tomaattisäilykkeen.

Kuluttaminen on suomalaisen sosiologin Erik Allardtin mukaan ihmisen tarpeista kolmas: ilmaisutarpeet (oleminen), yhteisyystarpeet (tunteminen) ja aineelliset tarpeet (omistaminen). Aineelliset tarpeet sisältävät välttämättömimmät, inhimilliset tarpeemme, mutta myös kaiken muun kuluttamisemme, joka muodostuu mainonnan ja sosiologisten tekijöiden vaikutuksesta meille välttämättömäksi. Esimerkiksi kulutuselektroniikka on viimeisimmän vuosikymmenen aikana ajanut itsensä läpi uusien innovaatioiden kautta niin, että ilman kännyköitämme tai läppäreitämme koemme olevamme totaalisen hukassa. Kuten esimerkiksi eettisen ruuantuotannon puolesta, niin myös eettisemmän arkipäiväelektroniikan puolesta kampanjoidaan. Hyvä esimerkki kansalaisjärjestöjen yhteistyöstä niin kansainvälisellä kuin valtakunnallisellakin tasolla on MakeITfair–kampanja. Vuonna 2009 Changemaker, Repu ry (nyk. Eettisen kaupan puolesta ry) ja SASK kampanjoivat näyttävästi Kännykkäsi todellinen hinta –nimisellä kampanjalla eettisesti kestävän kännykkäteollisuuden ja elektroniikkateollisuuden työläisten oikeuksien puolesta, sekä kertoivat Nokian ja muiden yhtiöiden yhteyksistä Kongon veriseen konfliktiin. Myöhemmin kampanjoinnin vaikutus on näkynyt kansalaisjärjestöjen ja elektroniikkatuottajien, Suomen tapauksessa Nokian, välisen yhteistyön alkamisella ja kuluttajien aktivoitumisena vaatimaan eettisesti kestävämpää kännykkää markkinoille. Suomalaiset kansalaisjärjestöt uskovat, että nykyaikaisessa kulutusyhteiskunnassa kuluttajan oikeus on omilla valinnoillaan ja palautteellaan tuottajille ohjata tuotteiden eettisyyttä ja laatua. Tuottajan tehtävä ei ole määritellä kuluttajan tarpeita ja valmistaa ainoastaan lyhytkäyttöisiä, eettisesti ja ekologisesti kestämättömiä tuotteita.

Monet kansainväliset brändit ovat viimeisten parin vuoden aikana alkaneet viherpestä imagoaan. Valikoimiin on alkanut ilmaantua erilaisin ympäristömerkein varustettuja tuotteita, joiden merkintä on usein kyseisen tuottajan oma merkki, joka ei sen enempää kerro tuotteen valmistuksesta tai velvoita eettisempään toimintaan. Brändeistä osa haluaa korostaa ympäristöarvoja esimerkiksi mainitsemalla luomutuotannon käytön osana tuotantoprosessia. Merkintöjen tulisi kuitenkin olla yhteneväisiä muiden vastaavien tuotemerkintöjen kanssa, jotta toiminnanmuutoksella olisi todellista vaikutusta. Kansalaisjärjestöt ovat ottaneet tavakseen vaikuttaa positiivisin keinoin, kysyä lisätietoja tuotantoprosessista ja kertoa mitä kyseisen merkin näkymisen tuotteissa tulisi tarkoittaa ja mitä jonkin merkin käyttäminen tuottajalta edellyttää.

Suomen kansalaisjärjestökentällä usean järjestön väylä vaikuttaa on suora vaikuttaminen politiikkaan ja poliitikkoihin, jotka pitelevät käsissään muutoksen naruja. On hienoa huomata, että  kansalaisjärjestöjen vaikuttamistoiminta voi muuttaa  vaikutusvaltaistenkin yritysten ja poliitikkojen käyttäytymistä. Kansalaisjärjestöjen tärkeä tehtävä on lobata, eikä rikkoa sanomansa poliittista uskottavuutta. Suora vaikuttamistoiminta kaduilla ei sulje pois radikaalejakaan esityksiä tai luovuutta keinoina vaikuttaa ohikulkeviin kansalaisiin, joilla on valta vaikuttaa jaloillaan ja äänillään.

Kansalaisjärjestöjen monimuotoisuus ja järjestöjen välinen yhteistyö eettisemmän kaupan puolesta voi parhaimmillaan olla Allardtin tarvejaottelun kaikkien kategorioiden mukaista. Järjestöjen kampanjatyö vastaa jäsenten ilmaisutarpeeseen tutkimus- ja pohjatyötä tehdessä sekä kampanjointiin tarvittavan asiantuntijuuden hankinnassa ja vaikuttamiskanavien valinnassa. Yhteisyystarpeet tulevat huomioiduiksi kampanjoinnin toteutuksessa ja osallisuuden kokemus taas yhteisen päämäärän eteen toimimisessa ja yhteisen maailman ongelmien hoidossa. Aineelliset tarpeemme voivat tulla tyydytetyiksi toiminnan kautta, joka puhuu kaikkia hyödyttävän eettisen kaupan puolesta.

Ruut Luukkonen
Changemaker–aktiivi