Reilun kaupan järjestelmä takaa monen toimeentulon, HS 14.2.2011

7.3.2011

Viime vuosina kehitysmaiden työoloja parantavan Reilun kaupan järjestelmän rinnalle on tullut muita sertifiointijärjestelmiä, kuten Utz Certified ja Rainforest Alliancen sammakkomerkki. Näiden järjestelmien piiriin kuuluvia tuotteita mainostetaan jäljitettävyydellä ja vihreydellä.

Kehitysmaiden tuottajien ja ympäristön hyvinvoinnista huolehtivien kannattaa kuitenkin edelleen tukea Reilua kauppaa ja ostaa Reilun kaupan tuotteita, mahdollisuuksien mukaan luomuna. Kehitysmaiden tuottajien hyvinvoinnille kaikkein konkreettisin asia on tuotteista maksettava takuuhinta, ja sitä ei kumpikaan uusista järjestelmistä pysty takaamaan.

Kilpailevista järjestelmistä on viime aikoina eniten huomiota kerännyt Utz Certified, jota löytyy Suomessa esimerkiksi kahvihyllystä. Toisin kuin kansalaisyhteiskunnan suosima Reilun kaupan merkkijärjestelmä, Utz Certified on yritysvetoinen sertifiointijärjestelmä. Yritysvetoisuus ei sinänsä tee järjestelmästä sen huonompaa, mutta tässä tapauksessa se tarkoittaa löyhempiä kriteerejä.

Käytännössä Utz-sertifikaatti takaa kyllä yrityksille tuotteiden jäljitettävyyden, mutta tuotteista maksettava mahdollinen lisähinta määritellään neuvotteluissa ostajan ja myyjän välillä. Lupaus on ontto. Jos neuvottelut ratkaisisivat epätasa-arvoisen suhteen etelän tuottajien ja pohjoisen kahvinostajien välillä, minkäänlaista Reilun kaupan järjestelmää ei tarvittaisi. Valitettavasti näin ei ole, koska kahvinviljelijät eivät pysty takaamaan toimeentuloaan saamallaan hinnalla.

Reilun kaupan merkkijärjestelmän suurin hyöty kehitysmaille on siinä, että se takaa tietyn, maailmanmarkkinahinnoista riippumattoman hinnan kehitysmaiden viljelijöille. Näin se pystyy takaamaan viljelijöiden toimeentulon silloinkin, kun raaka-aineiden hinnat ovat alhaisia. Samaan ei neuvotteluihin perustuva järjestelmä pysty.

Reilun kaupan erikoisluonnetta painotti vuosi sitten myös YK:n Oikeus ruokaan -erityisedustaja Olivier de Schutter raportissaan YK:n ihmisoikeusneuvostolle. Hän suositteli jäsenvaltioille toimia Reilun kaupan laillisen määritelmän selventämiseksi, väärinkäytön välttämiseksi ja kuluttajien informoimiseksi järjestelmien välisistä eroista.

Ei olekaan ihme, että kansalaisyhteiskunta Suomessa ja maailmalla on asettunut juuri Reilun kaupan taakse. Merkittävimmät suomalaiset kehitys- ja ympäristöjärjestöt suosittelevat edelleen Reilua kauppaa ja luomutuotantoa.

Antti Kylänpää
puheenjohtaja
Eettisen kaupan puolesta ry